Festivaalin nimi juontuu sen kolmesta pääkilpailusta – painista, hevoskilpailuista ja jousiammunnasta – mikä korostaa sen yhteyttä Mongolian menneisyyteen. Näitä urheilulajeja ei valittu sattumanvaraisesti; ne olivat taitoja, jotka ratkaisivat menestyksen taisteluissa ja selviytymisen Mongolian ankarissa luonnonolosuhteissa. Jokainen laji kantaa syvää historiallista ja kulttuurista merkitystä, tarjoten nykypäivän osallistujille ja katsojille suoran yhteyden maan soturiperinteisiin.
Paini on festivaalin päätapahtuma, ja se eroaa länsimaisista painimuodoista sekä tyyliltään että rituaaleiltaan. Kilpailijat pukeutuvat perinteisiin asuihin, jotka jättävät ylävartalon paljaaksi, korostaen fyysistä voimaa ja ketteryyttä. Ennen jokaista ottelua painijat suorittavat näyttävän kotkatanssin, joka symboloi valtaa ja hallitsevuutta. Toisin kuin monissa muissa kamppailulajeissa, Mongolian painissa ei ole painoluokkia, mikä tekee kilpailusta avoimen kaikille, ja taidokkuus sekä tekniikka ovat yhtä tärkeitä kuin raaka voima. Voitto saavutetaan, kun vastustaja pakotetaan koskettamaan maata millä tahansa kehon osalla, paitsi jaloilla tai käsillä. Tämä laji ei ole pelkästään fyysisen voiman osoitus, vaan myös syvästi symbolinen perinne, joka vahvistaa kunnian ja kunnioituksen ihanteita.
Naadamin hevoskilpailut eroavat perinteisistä ratajuoksuista, joita nähdään muualla maailmassa. Lyhyiden sprinttien sijaan nämä kilpailut kattavat laajoja matkoja arojen halki, usein 15–30 kilometrin pituisina. Kilpailut testaavat sekä hevosten kestävyyttä että nuorten ratsastajien taitoja – ratsastajat ovat usein vain viiden vuoden ikäisiä. Nämä lapset harjoittelevat intensiivisesti tapahtumaa varten, heijastaen Mongolian perinnettä, jossa ratsastuksen taito opitaan jo varhain. Mongolialaisten ja heidän hevostensa välinen yhteys on legendaarinen, ja Naadamin hevoskilpailut vahvistavat tätä syvää sidettä, korostaen hevosmiestaitojen pysyvää merkitystä Mongolian kulttuurissa.
Naadamin kolmas kilpailu, jousiammunta, on taito, joka juontaa juurensa Mongolian sotilaalliseen menneisyyteen. Toisin kuin kahdessa muussa lajissa, jousiammunta on avoin sekä miehille että naisille, mikä kuvastaa tasa-arvoisuutta, joka on ollut läsnä Mongolian yhteiskunnassa vuosisatojen ajan. Jousimiehet käyttävät perinteisiä jousia, jotka on valmistettu jänteestä, puusta ja sarvesta, ja kilpailu vaatii paitsi voimaa, myös poikkeuksellista tarkkuutta. Osallistujien on osuttava pieniin maaleihin, jotka on asetettu kauas, ja laji säilyttää asemansa Mongolian identiteetin keskeisenä osana, kunnioittaen ratsastavien jousimiesten perintöä, jotka aikoinaan muodostivat Tšingis-kaanin pysäyttämättömän armeijan selkärangan.
Lopulta Naadam-festivaali on juhla Mongolian menneisyydestä ja nykyisyydestä, kiteyttäen kansakunnan soturihengen ja paimentolaisperinnön. Olipa kyse painista, hevoskilpailuista tai jousiammunnasta, festivaali jatkaa niiden perinteiden kunnioittamista, jotka ovat määrittäneet Mongoliaa vuosisatojen ajan, tehden siitä välttämättömän tapahtuman kaikille, jotka haluavat kokea syvän ja merkityksellisen yhteyden tähän ainutlaatuiseen kulttuuriin.