Buzkashi on urheilulaji, joka heijastaa alueen historiallisia sotataktiikoita. Perusidea – ratsastajien kamppailu päättömän vuohenruhon hallinnasta – saattaa vaikuttaa ulkopuolisille epätavalliselta, mutta se ilmentää muinaista taistelumieltä, jossa strategia, kestävyys ja ratsastustaidot ovat keskiössä. Toisin kuin monet valtavirtalajit, jotka ovat kehittyneet tarkkojen sääntöjen mukaisesti, Buzkashi säilyttää tietyn arvaamattomuuden tason, mikä lisää sen vetovoimaa. Kentällä vallitseva kaaos ei ole pelkkää sekasortoa, vaan laskelmoitu taistelu, jossa ratsastajat, tunnetut nimellä chapandaz, hyödyntävät vuosien ankaraa harjoittelua ja taktista osaamistaan noustakseen voittajiksi.
Buzkashin syvällinen kulttuurinen merkitys tekee siitä erityisen ainutlaatuisen. Toisin kuin tavanomaisissa joukkuelajeissa, joissa voitto tuo ainoastaan mainetta tai taloudellista hyötyä, Buzkashi liittyy usein heimokunniaan ja poliittiseen vaikutusvaltaan. Monet vaikutusvaltaiset johtajat ja heimopäälliköt sponsoroivat joukkueita, käyttäen urheilua vallan jatkeena. Tämä ei ole pelkkä taloudellinen sijoitus, vaan arvovaltainen kannanotto. Eräällä tapaa peli toimii sekä näyttämönä että taistelukenttänä, jossa maine lujitetaan, liittoumat tuodaan esille ja valta vahvistetaan.
Katsojan näkökulmasta Buzkashi on aistien ylikuormitus. Näky, jossa voimakkaat hevoset syöksyvät valtavalla kentällä, pöllyävä pöly niiden jäljessä, ratsastajien huudot keskellä taistelua ja väkijoukon kuumeinen energia, luovat draamaa ja jännitystä täynnä olevan tunnelman. Pelin pitkä kesto – joskus tunteja – vaatii sekä pelaajilta että katsojilta kärsivällisyyttä ja omistautumista. Tämä kestävyysvaatimus korostaa entisestään lajiin osallistumisen vaativaa henkistä ja fyysistä sitkeyttä.
Vaikka Buzkashi on äärimmäisen jännittävä, se ei ole ilman kiistoja. Urheilua kritisoidaan usein sen raa'asta luonteesta, ei vain ratsastajien fyysisen rasituksen vuoksi, vaan myös hevosten kohtelun takia. Nopeaan tempoon perustuva ja aggressiivinen pelityyli aiheuttaa merkittäviä riskejä, ja loukkaantumiset ovat yleisiä. Lisäksi eläinoikeusaktivistit ovat nostaneet esiin huolenaiheita vuohenruhon käytöstä – perinne, joka on syvästi juurtunut kulttuuriin, mutta saattaa tuntua vanhentuneelta nykypäivän arvojen valossa. Buzkashin puolustajat kuitenkin väittävät, että laji on kulttuuriperintöä, joka tulisi säilyttää, aivan kuten muutkin historiallisesti merkittävät perinneurheilut.
Niille matkailijoille ja urheilun harrastajille, jotka etsivät epätavallista mutta kulttuurisesti syvällistä kokemusta, Buzkashin seuraaminen on vertaansa vailla. Tapahtuma on enemmän kuin urheilukilpailu – se on dynaaminen näytös voimasta, kestävyydestä ja Keski-Aasian ikiaikaisesta soturihengestä. Globalisaation vaikutuksen kasvaessa perinteisiin urheilulajeihin jää nähtäväksi, kuinka Buzkashi kehittyy. Sen syvään juurtunut kulttuurinen merkitys ja vertaansa vailla oleva jännitys takaavat kuitenkin sen, että laji jatkaa kiehtomistaan kaikille, jotka pääsevät kokemaan sen loiston omakohtaisesti.